Cuuri © 2020 

Kipu ainaisena "kaverina"

Päivitetty: 22o heinä 2019

Tässä tarina, joka on täysin tosi. Kirjoitettu luvalla ja itse asiassa yhdessä asiakkaan Pia Rusasen kanssa. Myös nimi erittäin poikkeuksellisesti ja luvalla mainittu, koska meillä molemmilla sama tahtotila: Rohkaista kivun kynsissä olevaa henkilöä hakemaan apua. Vastasimme tahoillamme samoihin kysymyksiin tietämättä, kuinka toinen vastaa. Mielenkiintoista, kuinka samalla tavoin ajattelimme.


Aluksi kivusta ja hoitojaksosta (20 käyntiä)

Kivun hoito on tärkeää, koska kun kipu pitkittyy, se alkaa hallita elämää. Ihminen rajoittaa tekemisiään, koska pelkää kipua. Kipu vaikuttaa myös mieleen. Kivuliaan ihmisen on ehkä vaikea kokea iloa, mieli muuttuu alakuloiseksi ja ahdistuneeksi. MUTTA kivun hoitoon on keinoja, joita voi ja kannattaa kokeilla. Fysioterapeuttina tarkoitan lääkkeettömiä keinoja.


LYHYT TAUSTA: Pia oli autokolarissa 3 vuotta sitten. Autokolarin seurauksen jatkuva, selittämätön yläselkäkipu (VAS 6-7) vasemman lavan alueella (ei whipflash). [VAS-kipumittarilla arvioidaan kipua asteikolla 0=ei lainkaan kipua - 10 = kovin mahdollinen kipu.]


1.jakso (10 kertaa): Tavoitteenamme saada kipu (VAS=7) alenemaan. Mittasimme kipua käyntien yhteydessä: kipu tullessa ja kipu hoidosta lähtiessä. Kipu aleni. Viimeisellä käynnillä: tullessa 4, lähtiessä 0.

2.jakso (10 kertaa): Tavoitteenamme oli saada aikaan mahdollisimman paljon kivuttomia tai alhaisen kivun hetkiä eli opettaa aivoja ei-kipuun (aivojen plastisuus). Pia mittasi itse JOKA PÄIVÄ kipua arvioiden kipua aamulla ja illalla. Jakson noin puolessa välissä alkoi kipu olla aamuisin VAS=0 eli ei lainkaan kipua, joka oli tähän asti ollut alussa korkeallakin. Uni alkoi olla olla syvää ja parantavaa. (Unessa ihmisen toiminnot muuttuvat hormonaalisesti, tästä lisää toinen kerta.)



Pitkään kestänyt kova kipu on lohduton tila.(Kuvassa ei ole kyseinen asiakas.)

Ja tässä kysymykset sekä vastauksemme:

-------------------------------------

1. Muistele aikaa ennen käyntien alkua: Mikä haittasi elämässä eniten ja miten se rajoitti päivääsi?

Terapeutilla on aina yksi tärkeä työväline ja se on korvat. Kuuntelin Piaa aina todella tarkalla korvalla. Kyselin eri asioita ja kuuntelin millä tavalla ja mitä sanoja käyttäen hän kertoi arjestaan. (Maininta: olen opiskellut psykologiaa, mutten ole psykologi.) Ajattelin, että kyseessä on todella monella tasolla olevia asioita. Koska kipu oli korkea (VAS 7), oli selvää, että tuo on alussa ainoa ja tärkein hoidettava kohde.


TERAPEUTTINA VASTASIN:

a) Kova päivittäinen kipu (VAS 7), johon mikään ei auttanut.

b) Lohduttomuus (tunne), koska Pia oli 3 vuoden kivun aikana tavannut monia ammattilaisia, joilta saanut erilaisia vastauksia ja hoitoja, mutta mikään ei auttanut. Oli saanut myös joltain lääkäriltä vastauksen, ettei tälle nyt ole oikein mitään tehtävissä.

c) Uni. Pia heräili öisin kivun vuoksi. Uni on kehon ja aivojen ”puhdistumisen” eli paranemisen kannalta tärkeä.


PIA VASTASI:

a) Jatkuva kiputila, joka vaivasi sekä yöllä, että päivällä ja sitä ei saanut millään pois.

b) Autolla ajo piti ajoittaa siten, että ajoaika oli max puoli tuntia. Tarvitsen työssä autoa päivittäin, se haittasi jo työntekoa. Yksityisajoja esim. Helsinkiin en edes ajatellut voivani tehdä.

c) En pystynyt nukkumaan ( 3 vuotta ) olin ihan suunnattoman väsynyt ja se vaikutti ihan kaikkeen.


Jatkuva kipu ei ole mukava kaveri kenellekään. Kipu ei jalosta meitä.

-------------------------------------

2. Mieti kolme tärkeää asiaa, mitä käynnit sinulle antoivat ja mitä käynneillä tapahtui (mitä et olisi itsekseen saanut aikaan):

Fysioterapeuttina noudatin kivunhoitoprotokollaa, jossa tehtiin kipua lievittäviä hoitoja siihen asti, että kipu (VAS-mittarilla) alkoi olla alle 5. Kerroin Pialle, että kokeilemme erilaisia keinoja ja hän valitsee tehokkaimmaksi tuntemansa. Tehokkaimpia olivat:

  • TNS: (endorfiiniteoria) 30min: joko 7Hz/220 µs tai 5Hz/250 µs. Alussa hoito kontralateraalisti eli vastakkaiselta puolelta, koska epäilin vasemman alueen tuntoherkistyneen.

  • psykofyysisen fysioterapian terapia-asentoja (jännitys-rentoutus)

  • hengitysharjoitukset

  • LPG eli imurullaus, kun kipu alkoi olla pysyvästi VAS < 5.


TERAPEUTTINA VASTASIN:

a) Alussa kipumekanismin selittäminen oli tärkeää: Kuinka aivot lähettävät/vastaanottavat viestejä ja voivat "tahriintua" kivusta. Selitin huolella ja eri tavoin. Tämä on varsin tärkeä osa ns. idiopaattista, ei selkeää syytä omaavaa pitkittynyttä (3v.) kipua.

b) Seurasin Pian käyttämiä sanoja ja päätin myös kokeilla hoitojen ohella psykologista lähestymistä. En ole psykologi, mutta olen muun urani aikana pitänyt lukuisia keskusteluja (työhaastattelut, kehitys- sekä urakeskustelut) ja tottunut poimimaan ihmisen käyttämiä sanoja sekä kysymään niiden merkitystä. Muutamia poimittuja kohtia:

  • se kipeä puoli

  • jotain on rikki

  • jatkuva, raastava kipu

  • täytyy varoa

  • pelottaa

  • ei pysty istumaan

Keskustelimme usein tapahtuneesta kolarista sekä sen jälkeisistä kipuvuosista, sillä koin vahvasti, että missään aiemmissa hoitovaiheissa tätä ei ehkä ollut tapahtunut. Monta asiaa oli ”painettu” jonnekin ja tämän Pia itsekin havaitsi, kun purimme tapahtunutta ja sen tunnetiloja. Kyllä, välillä itkettiin - ei hoitojen vaan keskustelun aikana.


c) Teimme monenlaisia testejä (mm. lihasvoima, nivelten liikkuvuus). Halusin vakuuttaa Pian siitä, että mikään paikka kehossa ei ole rikki eikä liikkumista tarvitsisi pelätä. Selitin rakenteiden ja kudosten patofysiologiaa ja tavallisia paranemisaikoja (mm. luuaines, riippuen luun koosta, paranee/kuntoutuu muutamasta kuukaudesta vuoteen. Tosin myös poikkeuksiakin on).

[Pialla taustalla useita hoitokäyntejä, joissa jollain käynnillä ns. nocebo-ilmiö: kun ammattilainen sanoo jotain, asiakas uskoo tämän ja sanoma vahvistuu asiakkaan mieleen negatiivisesti. Lääkäri oli sanonut, ettei kipuasialle ole tehtävissä mitään. ☹ ]


PIA VASTASI:

a) Sain luottamuksen takaisin, että tästä voi oikeasti selvitä. Olin jo itse luovuttanut tässä suhteessa. Tähän auttoi valtava tietomäärä, jonka sain heti hoitojakson alussa sekä koko hoitojakson ajan. Minulle tehtiin hoitosuunnitelma, jonka mukaan edettiin ja tarvittaessa muutettiin sitä aina sen hetkisen kunnon mukaan.

b) Sain opastusta ja vinkkejä mitä tehdä, jos kipu menee liian kovaksi. Konkreettisia neuvoja ja liikkeitä ja laitteita, millä helpottaa kipua hoitoaikojen välissä.

c) Hoitokerran jälkeen (etenkin alkupuolella) oli uskomaton tunne, jopa epätodellinen olo, kun sai kokea kivuttoman olotilan ( 3 vuotta on pitkä aika olla jatkuvassa kivussa). Tästä sai uskoa, että tästä voi oikeasti selvitä.

Kipu ei ole keksittyä, mutta kipu on aivoissa. Aivot päättävät, mitä signaaleja lähetetään.

-------------------------------------

3. Nyt 20 käynnin jälkeen, mikä on muuttunut:


TERAPEUTTINA VASTASIN:

a) Huomasin noin puolessa välissä, kuinka Pia nauroi ääneen. Tätä en ollut kuulut aiemmin. Kun kipu alkoi alentua, Pian persoona tuli esiin uudella tavalla.

[Hauskaakin meillä oli: Erään kerran ennen Pian pitkää lentomatkaa: Minä: "Laita ne TNS:t varuiksi valmiiksi paidan alle kiinni." Pia: "Juu, ja turvatarkastuksessa pidätetään pommiliivien takia." Voi sitä naurunremakkaa, kun innostuimme tästä ajatuksesta. Toisen kerran joimme hoitojen päälle kuusenkerkkäjuomaa. Pia: "Siis ihanko tosiaan tässä juon kuusta?" Minä: "Kyllä, ja olehan sitten huolellinen muille kertoessa, että lausut kahdella u-kirjaimella.]


b) Pia kertoi, kuinka oli itse ajanut automatkan Helsinkiin. Oli myös ajanut pitkän matkan pitkin Suomea. Aiemmin oli pystynyt ajamaan vain hyvin lyhyitä pätkiä kivun takia.

c) Unet palasivat. Jo melko varhaisessa vaiheessa Pia kertoi nukkuneensa kuin tukki. Oli tästä hyvin onnellinen, kuten olin minäkin. Uni on parantavaa ja tämän vuoksi minä kiinnitän siihen aina huomiota.



PIA VASTASI:

a) Kipu on laskenut huomattavasti, sitä on edelleen, mutta minulla on nyt keinot hallita kipua, kipu ei hallitse minua.

b) Pystyn ajamaan autoa (yli 1000 km ajettu kesälomalla) ja harrastamaan liikuntaa, mikään ei rajoita minua.

c) Pystyn nukkumaan öisin. Tärkeintä koko tässä prosessissa on ollut elämänlaadun huomattava paraneminen. Kiitos Maarit todella hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidosta. Tämä hoitojakso on ylittänyt kaikki odotukset kaikilla mittareilla mitattuna.


Kivun arviointia kotona VAS-mittarilla: 0=ei lainkaan kipua, 10=pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva kipu. Sininen iltaisin ja oranssi aamuisin. Kakkosjakson puolivälissä alkoi aamulukema olla pysyvästi 0.

Kirjaimellisesti ihminen eheytyy ja muuttuu, jos pitkään kestänyt kipu saadaan alennettua.

-------------------------------------

LOPUKSI:

  • En ole erikoiskoulutettu kiputerapeutti vaan tavallinen fysioterapeutti. Kipua ja kipukursseja käydään kuitenkin jo perustason opetuksissa ja kohdalleni sattui erinomainen opettaja Sanna. (Italialaisten vaihto-oppilaiden kanssa kipukursseilla tuli puheeksi, että Suomessa fysioterapeutin käyttämiä fysikaalisia hoitokeinoja saa esim. Italiassa tehdä vain lääkäri.) Suomessa on esim. kipuun erikoistuneita kipuklinikoita.

  • Olen harjoitellut ja opiskellut (lukenut, käynyt kursseja, workshopeja, opiskellut Intiassa/Intialaisten opettajien kanssa Suomessa) joogaa yli 20 vuotta, ja tätäkin kautta perehtynyt kipuun ja kärsimykseen.

  • En ole psykologi, mutta olen opiskellut psykologiaa sekä organisaatiopsykologiaa aiemman urani aikana, ja olen hyvin kiinnostunut kokonaisuudesta keho-mieli.

  • En ole myöskään käynyt psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopintoja, mutta käynyt ft-peruskoulutukseen kuuluvan kurssin. Tällä kurssilla oppimani psykofyysisen fysioterapian teoriat sekä käytännön harjoitteet ovat ”kolahtaneet” minuun, ja uskon niiden vaikutuksiin.

  • Pitkittyneen kivun hoito on kompleksista ja monitahoista. Kaikki työkalut eivät toimi kaikkien kohdalla, jonka alussa kerroin Pialle: Prosessi saattaa olla pitkä tai lyhyt. Me emme tiedä, mutta me kokeilemme monia mahdollisia keinoja, jotta saamme apua ja lievitystä. Tässä me Pian kanssa onnistuimme 20 kerran aikana. Jakson viimeisellä käyntikerralla Pia sanoi näin: ”Kipu ei enää hallitse elämääni, vaan minä hallitsen tilannetta.” En voisi terapeuttina olla Pian puolesta onnellisempi.

  • Olen kiinnostunut stressin sekä kivun hoitamisesta. Pitkittynyt kipu aiheuttaa stressiä: mielialan lisäksi myös kemiallista muutosta.

  • Haluan rohkaista kaikkia hakemaan kipuun ja stressiin apua. Lääkkeettömiä kivunhoitokeinoja ON OLEMASSA. Älä jää kivun kanssa yksin.