Cuuri © 2020 

Jaettu yhteinen energia

Olen juuri lähdössä ohjaamaan tilausryhmää ja mietin, kuinka onnekas olen. Olen saanut ohjata joogaa lukuisille henkilöille ja monenlaisille ryhmille. Ryhmähetket ovat usein hienoja kokemuksia, sillä yhteinen ihmisistä virtaava energia saattaa vallata tilan ja jakautua taas takaisin kaikkiin. Kuulostaako voodoo-sciencilta? Voi kuulostaa, mutta tätä tapahtuu. Energia vaikuttaa.


Jos kuulostaa mystiseltä jorinalta, niin mieti vaikka perusenergiaamme sähköä. Sitä ei näe, mutta silti sitä on kaikkialla ympärillämme käytössä. Se on voimakasta ja jos siihen pääsee kosketuksiin, voi tulla sellainen tälli, että henki lähtee. Ihmisistä virtaava energia (sähkövirtaa meissäkin on!) on toisenlaista.


Joogan viikkotunnit ovat hienoja energian jakamisen hetkiä, joissa on usein sama säännöllinen ihmispoppoo kasassa. Asentoharjoittelun ja energian jakamisen ohella tapahtuu myös luottamuksen syntymistä, kun ihmiset "tutustuvat" toisiinsa energiatasolla, vaikka eivät välttämättä edes puhu keskenään.


Mietin aina ennen tilausryhmää, kuinka alustan tilanteen ja mitä joogasta sanon. Tämän mietin sen mukaan, mitä tiedän vastaanottajista. On hyvä, jos viesti menee ymmärrettävässä muodossa kuulijalle. Toki on tilanteita, joissa täytyy yllättäen simultaanisti muuttaa viestisisältö juuri siinä hetkessä, kun huomaa ymmärtäneensä vastaanottajajoukon "väärin".


Kaikki ohjaamani ryhmät ovat olleet ihania, ja niitä ryhmiä on paljon. Muutama hetki on jäänyt poikkeuksellisena mieleeni ja ehkä nämä voi mainita, sillä hetkistä on kulunut jo riittävä aika, eikä henkilöitä voi "tunnistaa". Näissä mainituissa tilanteissa on ollut läsnä jotain käsinkosketeltavaa: Katseet. Toisen kannattelu. Rakkaus. Luottamus. Ikävä. Suru.


Hääpari, joka vietti hääpäivänsä joogamatolla yksityisjoogassa. Hyvin romanttista ja jopa intiimin tuntuista (ei tarkoita seksiä) nähdä kahdenkeskisiä katseita kesken harjoituksen. Loppurentoutusasennossa selinmakuulla pariskunta käsi kädessä (kunhan kuumat rentoutuskivet oli poistettu). Läsnä vain hengitys ja rakkaus.



Nelihenkinen perhe (kaikki aikuisia), jossa vanha isä oli saanut aivoverenvuodon ja sen johdosta liikkuminen oli vaikeutunut. Oli käsinkosketeltavaa, kuinka muu perhe kannatteli henkisesti isän harjoittelua (hieman ääneenkin): Isällä meni aivotapahtuman jälkeen oikea ja vasen sekaisin. Ihana hetki, kun kaikki vapautuivat siihen kokemukseen, ettei sillä "oikea-ensin-vasen-sitten" ollutkaan niin väliä, kunhan keho sai liikkua ja riemastua jonkinlaiseen liikkeeseen pystymisestä.



Kuvat Padma Shalasta, jota ei enää ole.


Äiti ja kolme tytärtä. Yksi tyttäristä oli muuttamassa muusta perheestä kauas, ja joogatunti meni "kauniiden jäähyväisten" energiassa. Kun ei aina ääneen pysty sanomaan, kuinka toisesta tykkää ja kuinka ikävä tulee, tapahtui tuo jaetun energian kautta. Loppurentoutuksessa olivat kaikki 4 selällään käsi viereisen kädessä. Ihana hetki. Itkettiinkin, minä mukana.


Jooga on työkalu, joka sopii jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Niihinkin tilanteisiin, joissa ei käytetä sanoja. Annetaan energian puhua - yhdessä tai yksin oman itsen kanssa.



------------------------------------------

Kirjoittaja on joogannut yli 20 vuotta ja joogaa itse joka päivä, jotta vuoropuhelu oman itsen kanssa pysyy yllä. Kirjoittaja opettaa ja ohjaa joogaa sekä viikkotunneilla että tilaustunneilla.